Tänään kävimme tapaamassa Elliä ja karjakoira Katlaa. Otimme jonkun hyvin pienen tokoharjoituksen kentällä. Tämän jälkeen suuntasimme rannalle. Elli mietti hieman etukäteen, että mitenhän tytöt tulevat toimeen, mutta mitään ongelmia ei ilmennyt. Hassuja vain nuo piskit, kun ovat suunnilleen samankokoisia tyttöjä tällä hetkellä, mitä nyt Vilu on kevytrakenteisempi, ja molemmilla on aivan valtavat korvat. Mietittiin, että Viluhan menisi ihan brindlestä karjakoirasta... Tyttöjen leikkihetki loppui harmittavan lyhyeen, kun Katla alkoi vaikuttaa oudolta. Elli epäili, että koiralle olisi iskemässä virtsatientulehdus, joten karjisneito vietiin kotiin lepäämään. Tämän jälkeen mietittiin, että Viluhan voisi vielä hetken leikkiä Ellin äidin corgityttösen kanssa. Näiden neitojen kemiat eivät kuitenkaan kohdanneet, joten tyydyimme käppäilemään lenkin siten, että Vilu juoksenteli edellä ja pikku pötkylä töpsötteli meidän keskellämme. Olin yllättynyt siitä, miten hyvin Vilu tottelee vapaana. Käskystä meni nätisti eteenpäin ihan suosiolla ja jätti toisen rauhaan.
Toivottavasti karjis ja melkein-karjis kohtaavat toisensa vielä joululoman aikaan. :)