Hyvää uutta vuotta kaikille blogimme lukijoille! :) Palasimme eilen takaisin Joensuuhun, ja matkatavarat odottavat edelleen purkajaansa. Ehkä tänään...
Olen monesti kuullut, että kaupungissa asuminen vaatii koiralta hermoja. Itse olen Roihun kanssa huomannut, että vaikuttaisi kuin sille omakotitalossa asuminen on kuitenkin stressaavampaa kuin kerrostalossa asuminen. Tätä mietin taas joululoman aikaan, kun olimme tosiaan noin viikon vanhempieni luona (omakotitalossa). Vanhempieni luona on tosin enemmän ihmisiäkin, jotka tulevat ja menevät, mutta joka tapauksessa tuo koira tuntuu olevan jatkuvasti todella kireä siellä kyläillessämme. Minusta oli jotenkin kamalinta huomata, että tuo raukka kokee uhkaavaksi esimerkiksi sen, kun isäpuoli laittaa ulkovaatteet päälle ja näyttääkin erilaiselta kuin hetki sitten, tai se, kun äiti levittää pöytäliinaa. Kotiolosuhteissa se ei koskaan välitä tuollaisista jutuista, mutta näköjään vieraammassa (vaikka onhan Roihukin kyläillyt vanhempieni luona kymmeniä kertoja) paikassa reagoi kaikkeen kummalliseenkin.
Vilu tuntuu kasvaneen jo viikossakin taas melkoisesti. Saa nähdä, millainen jättiläiskoira siitä vielä tulee. Katsokaapa vaikka tätä kuvaa pienestä pennustani:
Vilu sai tavata paljon erilaisia ihmisiä loman aikana. Se tutustui myös tanskandoggi Misaan, jonka kanssa Vilulla olikin varsin vauhdikkaat leikit sen jälkeen, kun Vilu oli todennut, että tuo hurjan iso tapaus tosiaan oli koira eikä mikään hirviö.
Olen monesti kuullut, että kaupungissa asuminen vaatii koiralta hermoja. Itse olen Roihun kanssa huomannut, että vaikuttaisi kuin sille omakotitalossa asuminen on kuitenkin stressaavampaa kuin kerrostalossa asuminen. Tätä mietin taas joululoman aikaan, kun olimme tosiaan noin viikon vanhempieni luona (omakotitalossa). Vanhempieni luona on tosin enemmän ihmisiäkin, jotka tulevat ja menevät, mutta joka tapauksessa tuo koira tuntuu olevan jatkuvasti todella kireä siellä kyläillessämme. Minusta oli jotenkin kamalinta huomata, että tuo raukka kokee uhkaavaksi esimerkiksi sen, kun isäpuoli laittaa ulkovaatteet päälle ja näyttääkin erilaiselta kuin hetki sitten, tai se, kun äiti levittää pöytäliinaa. Kotiolosuhteissa se ei koskaan välitä tuollaisista jutuista, mutta näköjään vieraammassa (vaikka onhan Roihukin kyläillyt vanhempieni luona kymmeniä kertoja) paikassa reagoi kaikkeen kummalliseenkin.
Vilu tuntuu kasvaneen jo viikossakin taas melkoisesti. Saa nähdä, millainen jättiläiskoira siitä vielä tulee. Katsokaapa vaikka tätä kuvaa pienestä pennustani:
Vilu sai tavata paljon erilaisia ihmisiä loman aikana. Se tutustui myös tanskandoggi Misaan, jonka kanssa Vilulla olikin varsin vauhdikkaat leikit sen jälkeen, kun Vilu oli todennut, että tuo hurjan iso tapaus tosiaan oli koira eikä mikään hirviö.
Kommentit