Tein molemmille koirille tänään melko pienen esineruudun, kokoa n. 30 m x 30 m. Ruutuun tungin 6 esinettä. Liekö oikeaoppista vai ei, mutta pari näistä esineistä oli jälkikeppejä, sillä halusin nähdä, miten Vilu asiaan suhtautuu. Tämän jälkeen lähetin Vilun ruutuun, kun taas Roihu sai seistä lähellä keräilemässä turhaumaa. Vilu juoksi ensin ruudun vasemmalle reunalle, huomasi ihmisjäljen katoavan ja alkoi edetä keskemmälle. Ensimmäinen esine oli hanska, ja Vilu vilkaisi minua kerran kuin varmistaakseen, että tämäkö se nyt pitäisi tuoda. Sen jälkeen se kiikuttikin esineen minulle oikein nätisti. Lähetin koiran uusiksi, ja nyt se poimikin jälkikepin ja toi se minulle. Koska koiralla tuntui vielä menohaluja riittävän, lähetin sen etsimään vielä yhtä esinettä. Tällä kertaa Vilu löysi sukan. En tiedä, voisiko näillä keinoin opettaa koiran nostamaan myös jäljellä kepin maasta? Tarkoitus olisi kyllä tehdä myös erillistä ilmaisuharjoitusta, kunhan tässä taas jaksetaan...

Tämän jälkeen olikin Roihun vuoro. Selvästi odottelu teki hyvää, sillä ensimmäisellä lähetyksellä koira lähti vauhdilla. Roihu löysi pallon ihan ruudun takareunalta ja toi sen minulle. Tässä vaiheessa en sitten tietenkään tajunnut lopettaa hommaa kesken, vaan päätin vielä yrittää yhtä esinettä. Ja Roihu teki vanhan temppunsa - eli merkkasi esineen, mutta ei lähtenyt tuomaan sitä minulle ennen kuin kävelin pari askelta lähemmäs. Siinä vaiheessa toi kuitenkin. Tuokin esine oli jälkikeppi.

--

Lopuksi koko poppoo toivoo Nooralle hirveästi jaksamisia. Tuntui kamalalta kuulla, että komea nuori holskuherra Tuhka oli nukkunut ikiuneen.