Eli eilen treenailtiin taas vähän viestin lähetyksiä. Tässä vaiheessa sitä katuu niin maan perkeleesti sitä, että ollaan leikitetty Vilua siten, että se juoksee kahden ihmisen välillä PYSÄHTYMÄTTÄ. Nythän Vilu siis tekee niin, että se kyllä juoksee väliltä toiselle, mutta ei millään malttaisi tulla ihan luo eikä odottaa hetkeäkään. Viimeiset pari lähetystä meni jo paremmin, mutta on selvää, ettei koira vielä oikein tajua homman jujua. Lisäksi sillä tahtoo nousta kierrokset tuossa aivan hirmuisesti, joten siksi kai tuo jäljen treenaaminen tuntuu tällä hetkellä niin paljon rentouttavammalta, kun koira selvästi rauhoittuu ja keskittyy siinä... Toisin kuin viestissä.

Roihu-parka joutui vain katselemaan vierestä Vilun työskentelyä. Kun sillä näytti olevan intoa, niin kävin piilottamassa sille yhden esineen, ja todella polleana poika sen kävikin poimimassa.

Saa nähdä, tuleeko Vilusta vielä uiva koira. Roihuhan ei ui, se on vain intohimoinen kahlaaja. Jos missä tahansa on iso lätäkkö, puro tai jotain vastaavaa, niin Roihuhan on siellä heti ensimmäisenä nököttämässä. Se mielellään vaan lilluu siinä lätäkössä. Harrastaisi varmaan moista vaikka kuinka pitkään, ellei minulta menisi aina hermot jossain välissä. x)  Vilu ei ole tähän asti vedestä kiinnostunut, mutta nyt parina päivänä olen heitellyt sille rannalla keppejä ja käpyjä veteen. Melko varovaisesti tyttö on mennyt kahlaamaan, mutta selvästi vesi kiinnostaa sitä, ja intoakin alkaa olla vähitellen yhä enemmän. Olisipas kiva, jos tuo vielä innostuisi uimisesta.