Tulihan tuota mietittyä joitakin kertoja, että mennäkö viestitreeneihin vai eikö mennä. Lopulta päätettiin kepon kanssa käydä testaamassa, miltä homma näyttäisi.

Ensin seurailtiin osaavampien suorituksia ja sitten oli Vilun vuoro. Vilu-parka oli ihan sekaisin siitä, mitä siltä odotettiin. Ensin se lähti nenä maassa pyörimään sinne tänne (jäljesti) ja sitten kävi haukkumassa pari treenikaveria... Vasta tämän jälkeen saatiin pari onnistunutta juoksua lyhyellä matkalla, mutta selvästi koira paineistui aika paljon lähellä olevista ihmisistä. Treeneistä vastaava henkilö sanoikin, että nyt keskitytään siihen, että saadaan koiralle lisää itsevarmuutta. Toisaalta hän käski muistaa, että kakarahan tuo on vielä mieleltään. Koiran napanuora minuun on kuitenkin tuollaisissa yllättävissä ja vähän pelottavissakin tilanteissa yllättävän lyhyt, sillä normaaleissa tilanteissahan tuo menee pää viidentenä jalkana juuri minusta välittämättä. x)   Ihan kivaa oli kuitenkin, joten eiköhän me mennä toistekin.