Teinpä taas koirille pienet jäljet, jotka ajoin päivälenkin jälkeen. Vilulle noin 70 m ja Roihulle noin 50 m. Vilu teki jälleen kerran oikein reippaasti hommia, ja nenä pysyi nätisti alhaalla. Roihun viimekertaisesta työskentelystä viisastuneena päätin kylvää enemmän nameja jäljelle. Roihulla taas oli erittäin laiska päivä, ja se liikkui aina vauhdikkaammin eteenpäin, kun kävi kunnon tuulenpuuska. Kun tuuli hetkeksi laantui kokonaan, koirakin pysähtyi. Mutta jälki käytiin kuitenkin läpi lopulta. Roihulla ei kuitenkaan ole  vielä samanlaista intoa hommaan kuin Vilulla.

Iltasella kävimme taas kouluttajagurumme luona harjoittelemassa luoksepäästävyyttä. No, Viluhan oli hyppimässä suoraan kouluttajan syliin, joten sinänsä reissu oli suhteellisen turha - Vilu on päättänyt, että kouluttaja on sen uusi bestis. Onneksi kouluttajan mies suostui uhrina pyörimään lähistöillä, ja häntä Vilu katsoikin aika tiiviisti, mutta ei kuitenkaan reagoinut sen kummemmin.