Viikonlopulle iski kunnon helteet, eikä koirien kanssa tullut tehtyä oikein mitään lenkkeilyä ja uimista kummempaa. Tänään sitten huono omatunto pakotti tallaamaan koirille jäljet. Vilulle oikealle kääntyvä jälki, n. 150 metriä, jossa yksi kulma ja kaartuva loppu. Jäljellä namia aina noin 5 metriä, sitten taas namitonta jälkeä ja lisää namia. Näiden lisäksi kaksi keppiä. Tänään jälki meni aika kivasti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että namin avulla tuo nyt selvästi pysähtyi kulmassa haistelemaan, mihin suuntaan jälki jatkuu. Molemmat kepit haistoi, mutta ilmaisusta ei vielä toivoakaan...

Roihulle reilu 100 metriä, oikealle kääntyvä kaari. Laitoin jäljelle yhden kepinkin, mutta sitä koira ei noteerannut. Muuten eteni jäljen rauhallisesti ja hyvin. On kyllä taas eroa niin kuin yöllä ja päivällä, kun jäljestää molempien koirien kanssa. Roihu menee hitaasti, mutta innossa on vielä vähän toivomisen varaa, vaikka aika hyvin tuo on hommaan tykästynytkin. Vilulla taas on intoa paljon, mutta ajattelua hyvin vähän.

Illalla mentiin Ellin kanssa Karsikon kentälle ottamaan vähän tokoa. Otin Roippanan mukaan ja päätin ottaa sille kentällä pari hakupistoa, kun nyt oli tilaisuus muistutella vähän lajia pojan mieleen. Roihu tekikin pistot oikein mukavalla vauhdilla. Ellin taskusta löytyi ihana taikalelu, jolla Roihu innostui kovin leikkimään Ellin kanssa.

Vilun kanssa otin aluksi seuraamista käännöksineen. Tänään tytöllä tuntui olevan oikein hyvä vire hommaan, eikä kontaktikaan pahemmin tippunut, vaikka palkkasin aika harvakseltaan. Kai tuo alkaa vähitellen uskoa, että ei sitä ihanaa namikättä nyt käytetäkään tässä jutussa enää. Liikkeestä jäävistä istumisessa ja maahanmenossa jouduin käyttämään kahta käskyä, mutta kerrankin seisominen toimi yhdellä. Eteenmenossa lähetin koiran eteen vähän turhan kaukaa, eikä se hokassut Ellin kentänlaidalle viemää palloa aluksi. Kävimme siis kierroksen pallon luona, ja lähetin koiran uudestaan, jolloin homma sujui hyvin. Otettiin myös lyhyt paikkamakuu  (ehkä noin 1 min?) Katla-karjiksen kanssa, ja sehän meni ihan ok. Lopuksi vielä Vilu sai kantaa noutokapulaansa ja vaikutti sangen tyytyväiseltä.

Treenien jälkeen kävin taas katsomassa corgilapsia (http://raiajaolli.vuodatus.net/) ja kylläpä vaan olivatkin hirmuisia! Murisivatkin! Ensi yönä tiedossa on varmaan painajaisia...