Tehotiimi Älynjättiläiset varasti tänään jälkipussini, jossa oli jälkikepit ja -merkit. Roippana kantoi oikein polleana jälkikeppiä ympäri asuntoa. :)  Jätkä siis näyttää tajunneen, että jälkikepit ne ovatkin varsin hyvä juttu.

No kun koirat näin innokkaasti himoitsivat jälkivarusteita, niin tokihan sitä piti suunnata metsään. Vilulle n. 100 metriä pitkä loiva kaari vasemmalle, ihan jäljen alussa nameja ja loppumatkalla neljä jälkikeppiä ja loppupalkka. Tyttö aloitti jäljen hyvin, eikä juossutkaan aluksi mitenkään mahdottomasti. Sain kaksi jälkikeppiä nousemaan siten, että jarrutin kepin kohdalla taas selvästi ja kehotin koiraa etsimään. Pitääpä muistaa kysyä ensi kerralla jälkitreeneissä Lealta, onko tämä sitä liiallista koiran ohjailua... Noin 50 metrin jälkeen vauhtia alkoi taas olla liikaa ja jäljen viimeinen 20 metriä sitten menikin ihan plörinäksi, kun koira hukkasi jäljen. Annoin sen kuitenkin etsiä itsen jäljen uudestaan, ja kyllähän se loppupalkka löytyikin.

Roihulle tein jäljen hyvin kuivaan metsään ja mietin jälkeä tehdessä, että meneeköhän homma taas liian vaikeaksi. Matkalla oli myös kolme polkua jotka kulkivat jäljen poikki. Laitoin nameja vain kohtiin, joissa jälki ja polut menivät ristiin. Lisäksi jätin jäljelle kolme jälkikeppiä. Matkaa jäljellä reilu 100 metriä, kaari vasemmalle. Roihu lähti rauhallisesti matkaan ja eteni tällä kertaa oikein hienosti nenä suht alhaalla. Ensimmäisen jälkikepin kohdalla pidättelin hengitystäni, mutta koira nappasi kepin heti suuhunsa. Samoin kävi toisen ja kolmannen kepin kanssa. Koira selvästi huomasi hajun ja suuntasi heti nenänsä keppiä kohti. Kokonaisuudessaan jälki meni todella hyvin ja oli kyllä varsin iloinen yllätys. Ollaan taidettu vihdoin löytää meidän lajimme. :)