Olen niin laiska bloggailija. Välillä saan hyvän putken päälle tässä ja sitten taas tyssää... Mutta nyt lähipäivien kuulumisia:

Kävimme pari päivää sitten Vilun kanssa noutajien treeneissä, jossa Aija oli kouluttamassa. Aiheena oli kontakti ja mukana kulkeminen, joten ajattelin aiheen olevan tosi sopiva meille. Vilullehan tuo katsekontakti on niiiiin kovin hankala juttu - taas muuten yksi asia, jossa se on aivan erilainen kuin Roihu, joka on ihan pienestä pennusta jatkuvasti hakenut katsekontaktia. Tuntuu aina kuin Vilun pää olisi jotenkin tavallista suurikokoisempi, kun se roikuttaa sitä maata kohti ja yrittää vaan mulkaista ylöspäin ilman, että joutuu nostamaan kuonoaan... :D

No niin, takaisin asiaan! Noutajien treeneissä oli hirvittävän monta koiraa ja porukka jaettiin kolmeen. Aija tuli ohjaamaan meidän ryhmäämme. Positiivista kerrassa oli, että Vilu oli jo paljon rennompi kentällä kuin joskus aikaisemmin (kyseessä siis eri paikka kuin missä normaalisti treenailemme kaveriporukan kanssa). Tällä kerralla tyttönen ei kuitenkaan jaksanut keskittyä yhtä hyvin kuin normaalisti, vaan iski silmänsä toiseen suunnilleen samanikäiseen koiraan ja kiskoi koko ajan sen suuntaan. Pariin otteeseen se kävi niin kierroksilla, että kun ei päässyt ryntäämään toisen koiran luo, yritti näykätä minua pohkeesta. Otin näissä tilanteissa lisää välimatkaa ja käppäiltiin koiran kanssa hieman, että se taas vähän rauhoittui. Loppuajasta pennut alkoivat vielä nähdä mörköjä, joten tilanne oli melko kiihkeä. Noista treeneistä jäi sellainen olo, että on parasta toistaiseksi harjoitella vielä vähän pienemmässä ryhmässä ja katsoa keväämmällä uudestaan, miltä tilanne sitten vaikuttaa.

Olen alkanut opettaa Vilulle liikkeestä pysähtymistä. Vilu on jo tajunnut jutun jujun, mutta voi karmea, kun sen mielestä on ankeaa, kun ei saakaan juosta suoraan äiskän luo. Välillä tulee vielä muutama askel hiippailua käskyn jälkeen, mutta aika mukavasti tuo on homman oppinut.

Tilasin Lennu-Tuotteelta Vilulle uuden patukan entisen tuhotun tilalle. Tyttö vaikutti niin ihastuneelta, että otamme tuon testattavaksi seuraavalla kerralla treeneihin. Vilu sai myös nahkaisen puolikuristavan pannan. Roihulle tilasin pehmustetun pannan, jossa on keltainen toppaus.

Pitääpä nyt kertoa tänne siitä, miten tyhmä ihminen voi olla. Piilotin koirille muutamat namit "koirahuoneeseen", kun lähdin eräänä päivänä töihin. Yksi nami pyörähti sohvan taakse. Minulla oli siinä vaiheessa niin hirveä kiire, että mietin siirtäväni sohvan siinä vaiheessa, kun tulen takaisin kotiin. No, huonosti ajateltu. :D   Kun tulin kotiin, sohva oli puoliksi syöty. Vilu oli päättänyt kaivaa namin esiin vaikka väkisin. Suht sisukas tyttö...