Käytiinpä taas Aijan kanssa kentällä treenaamassa. Aluksi Vilun kanssa kerrattiin viime kerran juttuja + otettiin muutama hyppy. Vilu hallitsee homman (hypyn) jo ihan hyvin, toisin kuin minä. En taaskaan hallitse tassuani, sillä käsiapu tahtoo tulla melkein väkisinkin. Pitäisi nyt vaan uskoa, että kyllä se koira jo tajuaa, mitä siltä haluan. Tällä kerralla hypyn jälkeen palkkasin koiran esteen taakse siitä, että se seisoi rauhassa paikallaan.

Aijan ja Rinin tokoillessa päätin testata Vilun palkkaamista siten, että sylkäisen sille namin suusta. Kuulostaa ehkä ällöttävältä, mutta toisaalta hallittuna voi olla oikein hyväkin tapa palkata koira. Aluksi Vilu ei tajunnut yhtään homman jujua, mutta useamman toiston jälkeen esimerkiksi eteentulossa se ei enää tarjonnut vinoa istumista (joka helposti tulee siinä vaiheessa, kun se alkaa haistella kättäni, että eikö siellä olisi nami) vaan tuli suoraan ja haki enemmän katsekontaktia. Tämä voisi olla hyvä myös seuraamisessa, sillä minun ei tarvitsisi enää miettiä sitä, miten pidän kättäni.

Lopuksi testasin, miten Vilu suhtautuu A-esteeseen. Tyttö meni vauhdilla yli. Tätä ei ole tarkoitus vielä tuon kanssa enempää treenaillakaan, mutta kiva tietää, että tytöllä ei tuossa kipuamisessa ole ongelmia. :)