Olin tänään lähdössä päivälenkille Idiootti 1:sen ja Idiootti 2:sen kanssa. Vilu-ääliö kävi ihan ylikierroksilla, sillä olihan sillä ollut takana pari äärettömän tylsää tuntia, jolloin itse kirjoittelin tuntisuunnitelmaa, enkä huomioinut sitä ollenkaan. Alaovella seisoskeli jokin mieshenkilö, ja jostain syystä molemmat koirat nostattivat tästä nyt vielä kierroksia, kun olivat muutenkin jo liian tohkeissaan. Yritin siististi ohittaa tuon miehen ja pitää rimpuilevan Vilun hanskassa, kun Viltsu meni ja nakkasi hampaansa reiteeni. Sillä on ollut aikaisemminkin tuota samaa, että kun tilanne menee täysin yli, niin silloin on pakko esim hyökätä rökittämään Roihu-parkaa. Nyt se ei päässyt, joten turhauman kohteena olin sitten minä. Ohituksen jälkeen tilanne rauhottui, eikä siinä sen kummempaa, mutta jalassa on nyt nätti mustelma...

Noh, olin sattuneesta syystä aika ärsyyntyneissä tunnelmissa, joten vein koirat ihan kunnolla metsään juoksentelemaan. Ensin pomppimista kunnon lumihangessa, sen jälkeen mäkien juoksentelua ja lopuksi heittelin vielä Vilulle palloa isoon lumikasaan. Tämän jälkeen kävin viemässä Roihun kotiin ja jatkoin Vilun kanssa ostarin liepeille hihnakävelyharjoitteluun. Koska olin edelleen aika "voihan perkele"-tunnelmissa, vedin hyvin tiukkaa linjaa. Tämä toimikin vallan mainiosti, ja tyttö oli kuin pieni enkeli, kun ohittelimme ihmisiä ja koiria.

Piskeille on nyt tiedossa enemmän yksittäiskävelyjä. Toisaalta Roihu kaipaakin selvästi kahdenkeskistä aikaa, sillä se on aina kuin pieni pentu, kun pääsee ilman Vilua lenkille... Kuten eilisiltana, kun kävin Roihun kanssa pienen iltakävelyn aivan kahdestaan, se jopa kiskoi hihnaansa hampaillaan ja pyöri ympyrää pomppien, kun tajusi, että nyt mennäänkin ilman Vilua.