Päätinpä lähes-vapaapäivän kunniaksi lähteä kokeilemaan Vilun kanssa pieniä esineharjoituksia. Suuntasimme Lehmoon, missä riittää metsää. Laitoin koiran puuhun kiinni, talloin pienen matkan päähän esineruudun ja Vilun nähden leikin yhdellä sen leluista keskellä ruutua. Tämän jälkeen päästin koiran hakemaan lelua. Vilu oli ihan innoissaan, mutta ei vaan hoksannut millään, että nyt tarkoitus oli nimenomaan löytää esine eikä etsiä jotain muuta (selvästi kuvitteli, että jossain sammalten alla on nameja... Ahne possu!).
Päätin siis muuttaa hieman harjoitusta. Laitoin koiran hihnaan ja kävelimme yhdessä metsässä. Samalla sen nähden pudotin pari lelua metsään, enkä päästänyt sitä ottamaan niitä. Tämän jälkeen lähetin koiran uudelleen. Edelleen etsi innolla, mutta ei vieläkään hokassut, että nyt ihan oikeasti pitäisi tuoda ne ESINEET, eikä kaivella nameja mistään. Tämän jälkeen päätinkin vain leikkiä esineillä ja heitellä niitä, ja jokaisesta tuodusta esineestä koira sai palkkaa. Tämä onnistuikin jo hiukkasen paremmin. Päätin, että ensi kerralla en ala sählätä yksinäni, vaan testaan esimerkiksi sellaista, että pidän itse koiraa ja joku vieras härkkii sitä lelulla, jonka jälkeen tuo henkilö heittää lelun ruutuun, ja koira toivottavasti tuo lelun.

Sinänsä lelujen kantaminen ei ole Vilulle mikään ongelma. Eikä minkään muunkaan kantaminen, se raahaa ihan kaikkea - niin paperinpaloja kuin omaa petiäänkin, leluja, roskia... mitä tahansa. Juuri mitään kiellettyä ei ihme kyllä ole tuhonnut tähän mennessä. Tässä kantamisasiassakin nuo koirat ovat täysin erilaiset, sillä Roihu taas ei ole koskaan tykännyt pitää vieraita esineitä suussaan. Oli tuskaa opettaa sitä pitämään tavaroita suussaan, mutta nykyään kantaa (hyvin varovaisesti etuhampaidensa välissä tosin) jo ihan mukavasti tavaroita sen verran, että saa ne ruudusta äiskälle asti. Jos siis ei heittäydy passiiviseksi. Toisaalta passiivisuus sai aika hyvin kyytiä viime kesänä, kun koira laitettiin aina puuhun kiinni siinä vaiheessa, jos esineruutu ei sitä kiinnostanut yhtään. Sitten vaan toinen koira tekemään ruutua... Kyllä alkoi Roihulle tulla vauhtia, kun SEN tavarat hävisivätkin ruudusta! Tämän jälkeen toimikin jo paljon paremmin.