Meinasin tänään jäädä kotiin, kun vettä tuntui satavan ihan masentavan paljon, ja muutenkin oli vähän huono päivä takana. Vilu kuitenkin vaikutti taas ylienergiseltä, joten pitihän se raahautua jälkitreeneihin. Paikalla oli taas jopa yksi treenikaveri, jonka kanssa tehtiin päikseen toistemme koirille jäljet. Vilulle kaari vasemmalle, matkaa n. 150 m, 4 keppiä.

Jälkiä odotellessamme otin Vilulle vähän tokoilua. Treenikaveri toimi häiriönä, otettiin seuraamista hänen ympärillään. Toimi aika hyvin, vaikka aluksi Vilu pudotti kontaktia, koska odotti vain jäljelle pääsyä. Otin pallon kehiin, ja homma alkoi toimia. Otin pallopalkalla myös parit kaukkarit, jotka toimivatkin tänään varsin hyvin. Samoin eteenlähetykset olivat vauhdikkaita, vaikka Vilu ei tuntunutkaan aina olevan täysin perillä siitä, minne se on juoksemassa (ja se vielä näki, kun vein pallon... ei se kyllä mikään älykkö ole. :D).

Hieman ennen kuin lähdimme jäljelle, aivan jäljen vierestä kulki ratsukko. Pelkäsinkin koko homman menevän ihan plörinäksi, jos koira innostuisi enemmän muista hajuista kuin itse jäljestä.

Tokoilu teki ehkä hyvää, koska tuntui, että koira lähti hieman järkevämmällä vauhdilla jäljelle kuin yleensä. Heti jäljen alussa oli vähän namia, jotta liiallinen vauhti tyssäisi jo niihin. Vilu nuuski selvästi tarkemmin ensimmäisen kepin kohdalla ja nostikin sen kehuessani koiraa. Jes. Myös toinen keppi nousi hyvin. Sen jälkeen tuli haahuiluvaihe, kun koira selvästi veti ilmasta hevosenhajua. Laski kuitenkin nenänsä taas maahan, kun kehotin jatkamaan jäljestystä. Seuraava keppi meni kuitenkin täysin ohi koiralta. Neljäs keppi kuitenkin nousi taas. Tämän jälkeen koira vetäisi taas vähän jäljeltä ohi juuri ennen loppupalkkaa, mutta löytyiväthän ne namitkin sitten lopulta. Kokonaisuudessaan oli kyllä hyvä reissu, sillä ilmeisesti koira alkaa vähän ymmärtää keppien päälle.