Käytiin lenkillä helteisellä Jaamankankaalla. Ennen lenkkiä talloin Vilulle n. 70 metrin mittaisen jäljen, jota voisi ehkä aika paljon kaunistellen kuvata hevosenkengänmuotoiseksi. Jonkinlainen kaari siis. Palkka taas vasta jäljen lopussa.

Lenkillä tuli ihan hemmetin kuuma. Mikähän idea oli taas lähteä noille loputtomille hiekkapoluille... Tuntuvat oikein imevän lämpöä. Lenkin jälkeen koirat tunkivatkin kilvan vesikupille. Juottotauko ja sen jälkeen Vilu remmiin ja metsään. Tyttöhän unohti sillä hetkellä olevansa kuumissaan ja alkoi innoissaan vetää nenä maassa. Tällä kertaa ei nostellut päätään, vaan seurasi jäljen loppuun asti hyvin innokkaasti. Hieman jälkeä tehdessäni olin miettinyt, että mitenköhän tulee menemään, kun maasto oli niin älyttömän kuivaa. Varsin tyytyväinen olin siis suoritukseen. Ehkä sitä voisi rohkeammin alkaa tehdä noita epämääräisiä kaaria.