Tänään oli kyllä aiiiivan ihana päivä. Tai no, siltä se tässä vaiheessa tuntuu, vaikka aamu olikin helvetillinen. Vilulla oli selvästi vähän ylimääräistä energiaa, joten se käytti sen kaikkeen ärsyttävään, kuten sekoiluun hihnassa aamulenkillä. Myös ohi menevien koirien luo olisi pitänyt päästä ja jotain epämääräistä örinääkin neiti yritti pitää. Sisällä häsläys jatkui ja olin jo ihan varma, että koko päivä muutenkin menee ranttaliksi.

Noh, mentiin siis Aijan ja Jennan kanssa Linnunlahden kentälle, josta jouduimme tunnin päästä siirtymään raviradan parkkikselle. Vilu teki treeninsä tosi hyvin ja innolla. Harjoittelimme tänään sivullaoloa, käännöksiä ja hiukkasen noutoa. Otin myös pari kertaa ruudun. Treenien jälkeen tyttönen olikin aivan rauhallinen, joten ehkä se kaipaa jopa enemmän aivotyöskentelyä, kuin mitä on tähän asti saanut.

Tänään Vilun sähläystä katsellessa tuli mietittyä sitä, miten paljon Roihu on aikuistunut. Vilun ikäisenähän se oli ihan hirveä riiviö ja olin jatkuvasti tuskailemassa sen kanssa, kun jätkässä yhdistyivät uho ja epävarmuus. Kovasti piti yrittää huudella, vaikka uudet tilanteet vähän pelottivatkin. Nykyään se on niin ihana ja herttainen otus, ja kastraation jälkeen muuttunut entistä hellyydenkipeämmäksi.  Joskus se nykyään jopa tunkee ihan viereen, vaikka tavallisesti tykkääkin pitää pientä välimatkaa. Roihu-parka vaan ei tiedä, mitä kaikkea sen pään menoksi on luvassa...