Sunnuntaina käytiin vielä ystäväni Antin kanssa lenkkeilemässä Suonenjoella metsäntutkimuslaitoksen ympäristössä. Lenkki sujui varsin rattoisasti. Roihun mielestä Antti on superihana ja Vilukaan ei pöllöillyt Antille yhtään, joten olin tyytyväinen. Palatessamme lenkiltä Vilu säikähti metsäntutkimuslaitoksen pihassa olevan lipputangon narua, joka piti tuulessa kummallista ääntä. Vilu haukkui ja juoksi hetken tangon ympärillä ja sitten kokeili vähän hammastaa sitä. Mutta pahuksen lipputanko vain jatkoi meuhkaamista...

---

Tänään käytiin treenaamassa Jennan ja Marin kanssa. Vilun kanssa otin ensin hieman maahanmenoa ja seuraamista. Otin myös pienen noutoharjoituksen kirkkaan oransseilla hakurullilla. Se menikin ihan ok, vaikka pari kertaa koira pudottikin rullan suoraan jaloilleni. Tämän jälkeen Jenna auttoi meitä ruutuharjoituksessa. Jenna kävi viskomassa ruutuun namia aina silloin, kun pidin Vilun huomion muualla. Sitten otettiin ehkä noin 10 ruutuun lähetystä. Menikin yllättävän hyvin, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun testasin lähettää Vilua ruutuun ilman, että se näki minun vievän sinne nameja. Tytölle lähetyksen tulee kuitenkin olla ehdottoman selkeä, sillä Vilu tarjoaa pienestäkin väärästä liikkeestäni heti maahanmenoa tms.

Vilu kävi Jennan paijailtavana, tällä kertaa jopa veti hihnassa Jennan luo. Söi siinä namit ja sitten jopa pusutti Jennan naamaa. Tämän jälkeen homma vaan ei mennyt enää yhtä hyvin, kun pikku luupää menikin hyppäämään Jennaa vasten ja tökkäämään kuonollaan Jennan nenää! Jenna-paralta alkoi vuotaa verta nenästä... Onneksi oli kysymyksessä koiraihminen, joka ei tästä pahemmin hätkähtänyt. Tämän jälkeen kokeilimme vielä huvin vuoksi, miten Vilu suhtautuu siihen, että Jenna käskee sitä menemään maahan. Ihan yhtä reippaasti oli valmis tekemään kuin minullekin. Jos hakumetsään eksymme ensi keväänä (edelleen mietinnässä kaikki mahdolliset lajit), niin täytyy varmaan heti alusta lähtien ottaa palkkaus maasta (jos namipalkka), jotta ei tuollaista epämääräistä poukkoilua pääse tapahtumaan.