Tänään sitä lähdettiin viestitreeneihin aika pienin odotuksin. Rehellisyyden nimissä mietin jo, että jos koira ottaa tällä kerra kovin painetta ihmisistä eikä innostu juoksemaan, niin jätetään viesti vaikka ensi kesään, ja keskitytään vain jälkeen. Vielä kun keli oli mitä oli (vettä tuli, tosin onneksi aika kevyesti), niin kotiin jääminenkin oli aika lähellä.

Metsässä katselin ensin Kiri-aussien ja Siru-collien juoksuharjoitukset. Tämän jälkeen Vilu otettiin itsestään. Ja mitä tapahtuu? Vilu on ihan innosta piukeana, ei hauku vieraille ihmisille eikä pörhistele muutenkaan. Hetkessä sinkoaa ohjaajalta toiselle, mutta toisaalta jaksaa myös odottaa lähellä lupaa juosta. Mihin jäi pöhinä ja epävarma seisoskelu? Mitä? Eräs paikallaolijoista ihmettelikin, että mitä hittoa on tapahtunut... Olin kyllä erittäin hämmentynyt tapahtuneesta, mutta ei voi muuta kuin olla tyytyväinen koiraan. :D

Tämä päivä on pitänyt sisällään myös pyöräilyä Roihun kanssa. Selvästi tällainen viileämpi ja sateinenkin keli on Roihulle mieleen, sillä tuohan juoksi tänään varsin vauhdikkaasti. Pari kertaa yritti jopa ruveta kiskomaan hihnaansa ja POMPPIMAAN juostessaan. Jostain ilmeisesti kerääntynyt Roipalle ylimääräistä virtaa. :)  Pitääkin katsoa, jos viikonloppuna löytäisi hyvän kostean maaston, johon tekisi pojalle jäljen...

Ollaan harjoiteltu tässä lähipäivinä myös kaukokäskyjä Vilun kanssa. Ensimmäiset yritykset olivat tuskaa, koska hörökorva ei voinut millään tajuta, että MIKSI se ei saakaan nyt tulla ihan äiskän viereen temppuilemaan. Nyt idea on ilmeisesti jo jollakin tavalla mennyt koiralle kaaliin ja tänään saatiin yksi aika hieno suoritus. :)