Saavuimmepa juuri viestitreeneistä. Vilu juoksi vielä toistaiseksi itsestään muun porukan jälkeen. Poikakaverini oli pisteellä A ja minä olin pisteellä B. Ensimmäinen lähetys meni pieleen, sillä koira oli vähän epävarma siitä, mitä sen kuuluisi tehdä. Toisella lähetyksellä touhu muistui mieleen, ja Vilu lähti vauhdilla. Matka oli noin 150-200 metriä ja näkyvyys melkein olematon. Tämän jälkeen Vilu juoksi pari kertaa edestakaisin todella hienosti. Päätettiin vaikeuttaa hieman, ja siirryttiin ohjaaja-Eijan kanssa jonkun matkaa eteenpäin ja siirryttiin vielä siten, että koira ei A-pisteeltä tullessaan näkisi, missä me olemme. Pääsi siis vähän käyttämään jo nenäänsäkin. Vilu tuli todella hienosti ja hirveällä vauhdilla. Lähetettiin vielä pari kertaa ja kun homma toimi hyvin, päätettiin lopettaa siihen.  Koiran vauhti oli kyllä hurjaa, mutta toisaalta se jaksoi myös hienosti ja rauhassa odottaa lupaa juosta. Erityisen positiivista oli, että A-pisteellä oli n. 10 ihmistä ja 3 koiraa ja minunkin pisteelläni tosiaan Eija aivan vieressä antamassa neuvoja. Koira ei ottanut yhtään häiriötä vieraista vaan keskittyi täysin tekemään töitä.

No, jotta nyt ei sitten taaskaan kaikki olisi mennyt LIIAN hyvin, niin juoksun jälkeen testattiin, miten Vilu reagoi muihin ryhmän koiriin. Tässä vaiheessa iski epävarmuus päälle, ja vaikka Vilu muiden koirien lähellä pysyykin ihan nätisti kontaktissa, niin vapautettuna (hihna löysällä), se alkaa helposti toisen koiran vieressä äristä. Niin myös nyt. Eipä tässä muuta kuin lisää kokemuksia ja erityisesti lisää hallintaa, aion tehdä tuolle kyllä aivan selväksi, että lähelläkään ei auota päätään omin luvin. Joka tapauksessa tuolle on tullut ihan älyttömästi rohkeutta jo parilla treenikerralla, eikä se ollut millänsäkään metsässä lymyävistä ihmisistä ja koirista.