Kävimmepä viikonloppuna taas kotipuolessa. Vilu oli innoissaan tavattuaan taas Jamin, jonka kanssa noilla tuntuvat leikit menevän niin samoja ratoja. Minä taas olin innoissani, kun pääsin sellaisiin metsiin, joissa ei tarvitse pelätä vastaantulijoita, vaan saa rämpiä ihan yksin (tai hyvän ystävän seurassa).

Muita lähiaikojen kuulumisia: Menimmepä liittymään Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistykseen kaverini vinkistä. Palveluskoirilla eivät kevään treenit ole vielä pyörähtäneet käyntiin, mutta noutajilla tuo toiminta vaikuttaisi olevan hieman aktiivisempaa. Tällä viikolla treenit jäivät väliin, mutta viime viikolla kävimme Vilun kanssa pyörähtämässä kentällä. Viltsulla on vielä vähän liikaa vauhtia tuollaisissa tilanteissa, kun kenttä on täynnä koiria... Mutta mitäpä voikaan puolivuotiaalta kakaralta odottaa. Hyvin se kuitenkin keskittyy silloin, kun tosissaan tehdään jotain.

Vieraat ihmiset ulkosalla aiheuttavat vielä tällä hetkellä Vilulle vähän epävarmuutta, joten ollaan tässä koitettu tavata jos jonkinnäköisiä ihmisiä. Huomasin, että jos käydään esimerkiksi uuden ihmisen kanssa korttelikierroksella, niin sen jälkeen Vilu ei enää kummastele tilannetta ollenkaan. Tuo on siitä jännä kakara, että se on hyvin välinpitämätön tuttuja ihmisiä kohtaan. Moikkaa kyllä tuttuja ja antaa näiden silitellä ja väännellä joka suuntaan, mutta ei silti ole mikään iholle menevä koira.

Roihua kiusasin tänään piilottelemalla sille esineitä metsään. Hyvin nätisti poika ne sieltä noukkikin. :)