Jes, tänään se maastokausi siis virallisesti alkoi minun ja Vilun osalta. Jäljen alkeisryhmää vetää Kilpeläisen Lea, mistä olin hyvin ilahtunut. Lea on vanha tuttavuus minun ja Roihun haun alkeiskurssin ajoilta.

Aluksi saimme kuulla hieman jäljestyksen teoriaa ja sen jälkeen lähdimme tekemään ensimmäiset jälkemme. Tällä kertaa teimme vielä jäljet omille koirillemme. Vilun ensimmäinen jälki oli noin 50 metriä, ruokapalkka muutamassa kohdassa matkalla. Vilu hoiti homman hyvin, joten kävin tekemässä myös toisen suunnilleen samanmittaisen jäljen. Sekin sujui oikein hyvin. Vilu tosin veti nenä kiinni maassa jo autoilta lähtien jälkipaikalle ja vielä varsinaisen jäljen jälkeenkin takaisin autoille. x) 

Noh, samalla sitten päädyimme taas tilanteeseen, jossa Vilu kävi rähähtämässä Lealle, kun hän metsässä tulikin ihan lähellemme.  Kielsin koiraa, ja Vilu palautui heti ja söi tämän jälkeen nakkeja muina miehinä Lealta. Koska paikalla nyt oli täysin vieraita ihmisiä, käytin tilaisuuden hyväkseni. Erään ihmisen ympärillä otimme seuraamista, ja laitoin Vilun istumaan tämän ihmisen lähettyville ja lopulta ihan viereenkin. Ei ongelmaa. Tämän jälkeen juttelin erään toisen henkilön kanssa, ja Vilu kävi ihan oma-aloitteisesti haistamassa ilman mitään huuteluita. Paljon on edistystä tapahtunut, mutta tätä saadaan vielä hioa.

Joka tapauksessa jälki tuntui kyllä jopa hakuakin hauskemmalta lajilta, joten varmaan ihan oikeaan paikkaan ollaan eksytty. :)