Tänään oli vuorossa jälkiryhmän treenit. Paikalla oli minun lisäkseni vain ryhmän vetäjä Lea ja eräs toinen. Tämä toinen henkilö teki Vilulle jäljen. Noin 250 metriä, oikealle kääntyvä jälki, jolla ensimmäisen suoran jälkeen yksi kulma ja loppu loivaa kaarretta. Namia laitettiin tänään reilusti, noin 5 askelparin välein.

Jäljen muhiessa otin vähän tottista treenikavereiden ympärillä. Vilu ei hommasta paineistunut. Lea päätti naksutella Vilulle vähän ja syötti samalla koiralle nameja. Muuten sujui hyvin, mutta Vilu innostui vähän liikaa tästä, ja yritti haukkumalla komentaa Leaa (LISÄÄ NAMIA!).

Jäljelle koira lähti taas kuin tykin suusta, mutta koska jäljen alussa oli jo namia, keskittyi koira aika hyvin haistelemaan. Ensimmäisellä alkusuoralla oli vielä vauhtia vähän turhan paljon, mutta kulma meni hyvin ja tämän jälkeen koira teki todella hyvin töitä. Se söi harvakseltaan nameja sieltä täältä, ja nenä pysyi tänään oikein hyvin maassa. Jäljellä oli kolme keppiä, jotka koira Lean mukaan merkkasi, mutta koska vauhtia oli taas sen verran paljon, minä en oikeasti moista edes huomannut muiden kuin yhden kepin kohdalla.

Jäljen jälkeen Lea sanoi, että minun pitää alkaa tehdä koiralle noin 3-4 tuntia muhineita jälkiä, joilla ei välttämättä ole namia ollenkaan. Namilla toki saadaan vauhtia hitaammaksi, mutta kun koira ei niitä juurikaan edes syö, ja tarkoitus on nimenomaan saada se leimautumaan ihmisen hajuun, ei jälkiä ikuisesti pysty vetämään namien avulla. Lea epäili, että koiralla riittäisi motivaatio oikein hyvin, kunhan vaan ajan jäljet tarpeeksi viileällä kelillä ja ne ovat saaneet muhia tarpeeksi kauan, vaikken käyttäisi namia ollenkaan. 

Lea kertoi myös, että jollakin jälkileirillä he olivat tehneet jäljen ihmishajua vahvistaakseen ikiomaa hajustevettä. Eli olivat hankkineet sumutuspullon, johon sitten laitettiin käsienpesuvettä. Tätä sitten suihkuteltiin jäljelle. Saa nähdä, tuleeko kokeiltua moista.

Ollaan nyt parina iltana käyty iltalenkki ihan kahdestaan Roihun kanssa, ja ollaan samalla piipahdettu vähän leikkimässä. Roihun kanssa on niin rentouttavaa käppäillä, se kun ei juuri hötkyile. Ja se myös koko ajan vilkuilee minua innokkaasti, kun onhan se aivan ihanaa päästä äipän kanssa kahdestaan lenkille.   Pitäisi hankkia Roihulle uusia pehmoleluja, se kun on niillä aika helposti houkuteltavissa riehumaan.